Astuuko Harry Kane viimeistä kertaa MM-kisojen näyttämölle?

Kolmannen sijan ottelu on MM-kisakalenterin omituisin ottelu, mutta Ranska vs. Englanti -ennuste ei suinkaan ole merkityksetön. Se ei ole finaali, mutta ei myöskään tavallinen sijoitusottelu. Se on lohdutuspalkinto, johon kuuluu mitalit. Viimeinen televisiointi, viimeinen näyttämö tilastoille, jäähyväisille ja avoimille haavoille odottavat molempien maajoukkueiden pelaajia Ranska–Englanti-ennusteessa.

Näille kahdelle kunnianhimoiselle maajoukkueelle tämä ottelu Miamissa osuu erityisen hankalaan ajankohtaan – molemmat maat uskoivat olevansa hyvällä tiellä kohti finaalia. Ranska ja Englanti ovat jättäneet turnaukseen niin pitkän jäljen, ettei niitä voi yksinkertaisesti sivuuttaa epäonnistuneina. Silti kumpikaan ei matkusta New Yorkiin finaaliin, vaan Floridaan pronssiotteluun.

Equipe Tricolore hävisi Espanjalle 0–2, eikä se näyttänyt tässä MM-turnauksessa ensimmäistä kertaa joukkueelta, jota kaikkien olisi pitänyt pelätä. Toisin kuin ranskalaiset, Thomas Tuchelin joukkue oli jopa johdossa Argentiinaa vastaan ja oli 35 minuutin päässä ensimmäisestä MM-finaalistaan sitten vuoden 1966. Lionel Messi ja hänen joukkuetoverinsa lisäsivät kuitenkin painetta ja hyötyivät ehkä myös Three Lionsin yhä syvemmälle vetäytyvästä pelityylistä.

Tämä tekee tästä ottelusta mielenkiintoisen. Ei siksi, että kolmas sija olisi suuri unelma. Vaan siksi, että se osoittaa, kuinka kaksi suurta jalkapallomaata käsittelee pettymystä. Turnauksen kulku tähän mennessä on valaissut meille näiden kahden mitalitoivon vahvuuksia ja ohjaa meitä kohti maalivetoa. Didier Deschamps ja Thomas Tuchel valitsevat yleensä vain rajoitetun riskin ja arvostavat pelin hallintaa.

Ranska vs. Englanti – tekoälyn ennuste

Tekoäly pitää Ranskaa voittajasuosikkina. 43,6 prosentin voittotodennäköisyydellä 90 minuutin jälkeen Equipe Tricolorelle annetaan selvästi enemmän luottamusta kuin englantilaisille (30,1 %). Laskelmien mukaan tasapelin todennäköisyys on 26,3 prosenttia. Jatkopaikan saavuttamisessa 120 minuutin jälkeen tai rangaistuspotkukilpailussa ranskalaiset ovat jopa 58,6 prosentin suosikkeja. Mielenkiintoista on se, että Ranska on päässyt pudotuspelivaiheessa maalin vain välierissä Espanjaa vastaan ja yhteensä vain kahdessa alkusarjan ottelussa. Siksi panostamme vaihtoehtoon ”Molemmat joukkueet tekevät maalin: Ei”. Interwettenillä kerroin 2,85 vastaa toteutumistodennäköisyyttä vain 35,09 prosenttia, kun taas Ranska–Englanti-ottelun tekoälyennusteessa selkeä arvo on 40,7 prosenttia.

Ranska – tilastot ja nykyinen vire

Suurimman osan tästä turnauksesta ranskalaiset olivat nopeuden, yksilöllisen taituruuden ja hyökkäysvoiman joukkue. Kylian Mbappé, Ousmane Dembélé, Michael Olise ja Bradley Barcola olivat ajoittain jyränneet vastustajansa.

Didier Deschamps näytti löytäneen jäähyväiskiertueellaan jälleen kerran joukkueen, joka pystyi yhdistämään hänen pragmaattisen turnauslogiikkansa näyttäviin hyökkäyskykyihin. Sitten tuli Espanja. 0–2-tappio välierässä ei ollut pelkkä tappio. Se oli vallan menetys.

Ranska ei löytänyt rytmiä, otetta eikä todellista voimaa. Mbappé jäi ilman ratkaisevia hetkiä, Olise neutralisoitiin, Dembélé hiipui ja Barcola vaihdettiin pois kentältä jo varhain. Vasta 82. minuutilla Equipe Tricolore sai ensimmäisen laukauksensa maalia kohti. Joukkueelle, jolla oli tällainen hyökkäyskokoonpano, 0,48 xG oli lähes absurdi luku.

Suosikista lumo menettäneeksi joukkueeksi

Deschamps oli panostanut neljään todelliseen hyökkääjään – lähestymistapa, joka riitti monia vastustajia vastaan, mutta Espanjaa vastaan se horjutti joukkueen tasapainoa. Ranska halusi painostaa korkealta, mutta ei saanut kunnollista otetta. Mbappé sanoi jälkeenpäin, että Espanjaa vastaan olisi pitänyt painostaa mies miestä vastaan.

Sen sijaan Ranskan prässi vaikutti usein puolittaiselta: edessä aggressiivista, takana liian avointa, keskellä ei tarpeeksi tiivistä. Tähän lisättiin yksilöllisiä takaiskuja. Adrien Rabiot sai varoituksen jo varhain ja joutui poistumaan kentältä puoliajalla. William Saliba pelasi loukkaantuneena ja kesti vain puoli tuntia.

Deschampsille tämä ottelu Englantia vastaan on nyt jäähyväisottelu 14 vuoden jälkeen. Hän on Ranskan menestynein maajoukkuevalmentaja, maailmanmestari sekä pelaajana että valmentajana, ranskalaisen jalkapallon merkittävä hahmo. Mutta tämä loppu ei tunnu kruunaukselta. Pikemminkin siltä, että olisiko tämän sukupolven kanssa ollut mahdollista saavuttaa vielä enemmän.

Englanti – tilastot ja nykyinen vire

Jos Ranskan välierä oli pettymys, Englannin tappio Argentiinaa vastaan oli tuttu draama uudessa kuoressa. Anthony Gordon vei Englannin johtoon 55. minuutilla. Se oli juuri sellainen maali, jonka Thomas Tuchel luultavasti oli mielessään: nopea, selkeä, suoraan eteenpäin, Morgan Rogers syöttäjänä ja Gordon tarkkana viimeistelijänä.

Englanti oli hallinnut Argentiinaa tarpeeksi kauan, pitänyt Messin poissa keskeltä ja tehnyt ensimmäisellä puoliajalla kiihkeässä, sekavassa ottelussa juuri sen, mitä välierät usein vaativat: kärsimistä, hallintaa, odottamista. Johtomaalin jälkeen Tuchel teki taktiikkamuutoksen, toi kentälle tuoreita puolustajia ja halusi tukkia aukkoja sekä vahvistaa puolustustaan ilmapalloissa.

Suunnitelma, joka ei ollut suinkaan ilmaista, kun otetaan huomioon aiemmat turnauksen tapahtumat. La Albicelestea vastaan pelattu välierä mukaan lukien Three Lions on päästänyt tässä MM-turnauksessa keskimäärin enintään 0,08 odotettua maalia laukausta kohden. Tämä joukkue antaa harvoin lupaavia laukaisupaikkoja.

Suurten hyökkääjien viimeinen sivulava

Neutraaleille katsojille tämä ottelu saa painoarvoa myös Harry Kanen ja Kylian Mbappén ansiosta. Englannin kapteeni on pelannut vahvan turnauksen. Kuusi maalia, suuria hetkiä, paljon vastuuta. Ja silti ilmassa leijuu jälleen katkera kysymys: Saako hän vielä kerran realistisen mahdollisuuden maailmanmestaruuskisoihin?

Vuonna 2030 hän on 36-vuotias. Tietenkin hän voi katsoa Messiä, joka 39-vuotiaana edelleen jättää jälkensä finaaliin. Mutta Messi ei ole vertailukohta – hän on poikkeus. Kane rakastaa maajoukkuetta, eikä kenenkään pitäisi jättää häntä pois tästä joukkueesta. Yhdessä Jude Bellinghamin kanssa hän on tehnyt 12 Three Lionsin 14 maalista (molemmat 6).

Kolmannen sijan ottelut ovat vaikeasti ennustettavia, koska ne riippuvat vahvasti motivaatiosta, pelaajien kierrätyksestä ja henkisestä tilasta. Valmentajat käyttävät ottelua usein tilaisuutena antaa peliaikaa pelaajille, joita on tähän mennessä käytetty vähän. Samalla Ranska vastaan Englanti, Mbappé vastaan Kane ja Deschamps’n viimeinen ottelu ovat liian suuria asioita, jotta ottelua voitaisiin kohdella täysin ystävyysotteluna.

Lisäksi vuodesta 2014 lähtien jokaisessa MM-kisojen kolmannen sijan ottelussa on tehty ”alle 3,5 maalia”.

Ranska – Englanti Keskinäiset ottelut / H2H-tilasto

Tällä vuosituhannella näiden kahden jalkapallomaiden välillä on pelattu kahdeksan ottelua. Ranska on voittanut viisi kohtaamista ja kärsinyt vain yhden tappion. Jäljelle jää kaksi tasapeliä – molemmat 1–1. Vuodesta 2000 lähtien seitsemässä kahdeksasta ottelusta on tehty enintään kolme maalia.

Ranska – Englanti Vihje

Ranska todennäköisesti yrittää pelata jälleen vertikaalisemmin ja vapaammin. Espanjaa vastaan laitapelaajat eristettiin, keskikenttä hallittiin ja yhteydet Mbappéen katkaistiin. Englantia vastaan tilaa saattaa syntyä, jos Tuchel puolustaa jälleen syvällä tai kierrättää pelaajia voimakkaasti.

Englannin puolestaan on päätettävä, esiintyykö se rohkeammin välierän kritiikin jälkeen. Ranskan vauhtia vastaan liian korkea lähestymistapa olisi riskialtista, mutta pelkkä puolustaminen toistaisi vain ongelmat. Three Lionsin paras versio tässä turnauksessa syntyi, kun Kane pystyi yhdistävänä pelaajana laittamaan Bellinghamin, Gordonin, Sakan tai Rogersin juoksureiteille.

Ranska vastaan Englanti ei ole se ottelu, jota nämä kaksi maata halusivat. Ranska halusi juhlistaa Deschampsin lähtöä finaalissa. Englanti halusi vihdoin kirjoittaa uuden luvun historiaan ja päästä ensimmäiseen MM-finaaliin sitten vuoden 1966. Nyt jäljellä on pronssi.

Se kuulostaa vähäisemmältä kuin se on. Les Bleusille se on viimeinen tilaisuus osoittaa, että Espanja-ottelu oli poikkeus eikä tämän sukupolven todellinen kasvot. Englannille se on mahdollisuus päättää jälleen yksi turnaus paitsi tuskalla, myös voitolla. Onnistuuko se, riippuu vähemmän suurista taktisista mullistuksista kuin asenteesta.